Aloitimme tutkimalla Tejo-jokea: mistä se saa alkunsa ja millaisia muutoksia se kokee matkansa varrella ihmisen toiminnan seurauksena. Tutkimuksemme aikana analysoimme lämpötilaa, sademäärää, joen virtaamaa ja satelliittitietoja. Kutsuimme myös maatalousinsinöörin, joka työskentelee alueen maanviljelijöiden kanssa, kertomaan meille joen veden käytöstä.
Päättelemme, että joen virtaamaan vaikuttaa siirto, joka tapahtuu Espanjassa ja jota säädellään noin viidellätoista padolla, joista vain kaksi sijaitsee Portugalissa. Nämä kaksi maata allekirjoittivat sopimuksen, jolla varmistetaan vähimmäisvirtaaman kulku Espanjasta Portugaliin. Sopimus auttaa estämään joen kuivumisen alueellamme myös niukkasateisina vuosina. Huomasimme myös, että patojen olemassaolosta huolimatta sademäärän ja joen virtaaman välillä on yhteys, kuten odotimme. Satelliittikuvien avulla oli mahdollista ymmärtää, että kun sataa vähän, kasvillisuus ei pysy yhtä terveenä, ja pystyimme myös ymmärtämään, milloin maatalouspeltoja kastellaan. Maatalousinsinöörin (Dulce Rodrigues) kanssa käymämme keskustelun perusteella saimme tietää, että tällä alueella ei enää voida viljellä meloneita veden suolapitoisuuden vuoksi (emme ole kovin kaukana joen suusta) ja että tällä hetkellä siellä viljellään pääasiassa tomaatteja, lajia, jota on kasteltava koko kasvukauden ajan. Saimme myös tietää, että vuonna 2022, jonka määrittelimme viime vuosien kuivimmaksi, maanviljelijät joutuivat poraamaan syvemmälle löytääkseen vettä, jota tarvitaan peltojen kasteluun.
Lopuksi ajattelimme.... Ehkä joki ei kuivu kokonaan, mutta nämä virtaaman ja suolapitoisuuden muutokset saattavat vaikuttaa jokeen ekosysteeminä...